terveen järjen puolustus
by a-kh
Kirjoista puheen ollen ostin eilen herätteenä TJP-kirja 1:n. Lyhennys merkitsee ”Terveen järjen puolustus”. Kirjan nimi on ”Itsenäinen Suomi – puolueeton Pohjola”, alaotsikkona ”Poimintoja lehdistökeskustelusta Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa”. Kirjan on saattanut maailmalle Kauko Kareen ALEA-KIRJA OY vuonna 1967.
On mielenkiintoista lukea, mitä jo edesmenneet kirjoittajat ajattelivat suunnitelmasta pohjoismaisen puolueettomuus- ja puolustusliiton aikaansaamiseksi. Keskustelu jäi teoreettiseksi, sillä Norja ja Tanska olivat natosidonnaisia eikä YYA-sopimus antanut Suomelle liikkumavaraa. Presidentti Kekkosenkin kaavailut ydinaseettomasta Pohjolasta jäivät poliittiseksi kuriositeetiksi.
Nyt Suomi on liittymässä sotilasliitto Natoon, jonka pelotevaikutus perustuu ydinaseisiin. Suomi ei periaatteellisista syistä halunne ydinaseita maaperälleen. Ymmärrän kyllä eräiden Natoon liittymistä vastustaneiden kansanedustajien sekä Sadankomitean ja Rauhanliiton vastenmielisyyden USA-vetoista sotilasliittoa kohtaan. Nato ei ole pelkästään sotilasliitto; sääntöjensä mukaan se huolehtii jäsenmaittensa turvallisuudesta ja vapaudesta poliittisesti ja viime vaiheessa sotilaallisesti. USA itse on likaantunut monissa sodissa toisen maailmansodan jälkeen ja sillä on maailman suurin sotilashautausmaa. Naton komentajana on viisikymmenluvun alulta ollut yhdysvaltalainen kenraali, joka on samalla myös Yhdysvaltojen Euroopan joukkojen komentaja.
Kokoomuksen Petteri Orpon uhoilu ”uussuomettumisen” loppumisesta on poliittista roskaa.
Pasifistina olen kipuillut Heikki Hiilamon tapaan sodan ja rauhan kysymyksissä. Meillä Yhdysvaltojen Vietnamin-sotaa mielenosoituksin vastustaneiden keskuudessa heräsi kysymys, voisimmeko olla pasifisteja Vietnamissa. Joku toi esille käsitteen tarkoituksenmukaisuuspasifismi, tarkoittaen sitä, että puolustussodassa myös pasifisti voi tarttua aseeseen, toisin kuin monopasifisti, josta hyvin tunnettuna esimerkkinä Suomessa on tapaus Arndt Pekurinen, mikä innoitti Erno Paasilinnan kirjoittamaan kirjan ”Rohkeus: Arndt Pekurisen elämä ja teloitus”. Teloituskäskyn antanut kuoli Mannerheim-ristin ritarina.
asiaa tai ei 
Kalevi
Onhan tuossa paljon samaa mitä olen itsekin ajatellut. Liityin joskus 1965 tai vähän sen jälkeen Sadankomiteaan enkä ole eronut siitä. En muista että jäsenmaksuja olisi karhuttu ikinä. Ehkä Suomen Posti ei ole pitänyt kirjaa osoitteenmuutoksistani, joita on aika paljon.
Jotenkin olen mielessäni liittänyt Ukrainan sodan siihen jatkumoon, missä oli vuonna 1939 Suomen Talvisota. Sitä taisi edeltää neuvottelut, mutta tuskin kukaan uskoi että Stalin oikeasti hyökkäisi. Siis ihan yksinkertaisesti sen takia että siinä ei ole mitään järkeä.
Mitä ovat puhuneet julkisuuteen hyökkäyksen syistä, niin ei niissä tunnu olevan järjen häivää. Minkä takia Venäjä haluaa lisää maata? Oletan että siitä on kyse, koska sen armeija tuhoaa kaiken, teistä ja rautatieasemista lähtien.
Syyt ovat todennäköisesti hyvin hämärät.
En ole koskaan liittynyt Sadankomiteaan, mutta olen pitänyt itseäni sadankomitealaisena. Ydin-lehteä en ole tilannut, mutta olen sitä kirjastossa lukenut. Kun Yhdysvaltojen sotaa Vietnamissa mielenosoitusmarssein vastustimme, jakaantui porukka vähitellen marssijoihin ja tutkijoihin. Marssijat voittivat ja tutkijat ryhmittyivät Sadankomiteaan.
Kaikki sodat ovat tavalla tai toisella valloitussotia. Venäjällä on pitkät perinteet naapurikansojen kukistamisessa. Putinin mielestä ukrainalaisia ei ole edes olemassa. Hän haluaa puhdistaa Ukrainan netseista, narkomaaneista ja fasisteista. On merkillistä, miten hanakasti ihmismassat seuraavat sekopäitä.