luen ja kuuntelen

by a-kh

Luen Martti Anhavan teosta Paavo Haavikon elämästä. Anhava siteeraa Kai Laitisen arvostelua Haavikon esikoisteoksesta Tiet etäisyyksiin: ”Haavikko on aito lyyrikko, tunnelmia luova ja aavistuksia herättävä; vaikka monesti onkin vaikeaa tai mahdotonta sanoa, mistä hänen runoissaan pohjimmiltaan on kysymys, tehoavat hänen tyylinsä ja runokuvansa niin, että lukija unohtaa kysellä ja tyytyy kulkemaan hänen sanojensa mukana.” Meitä lukijoita on tietysti muitakin kuin Laitisen mainitsema, mutta omassa kokemuksessani Haavikon runoista Laitinen ilmaisee jo tuossa vaiheessa Haavikon runouden myöhemmän luonteen, jossa olen monesti kompuroinut.

Tänään kuuntelin radion ykköskanavalta ohjelman ”Kuusi kuvaa taiteilija Kuutti Lavosen elämästä”. Yleensä en tätä ohjelmasarjaa kuuntele, ainakaan tarkasti, mutta tällä kertaa ei ohjelmassa ollut löperöä höpötystä. Kuutti Lavosen taidetta vain vähän nähneenä olin aivan otettu Sastamalan Pyhän Olavin kirkossa olleiden teosten edessä. Olin myös otettu päästyäni radio-ohjelmassa kurkistamaan hänen elämänvaiheisiinsa ja ajatuksiinsa, joita en ole kelvollinen tässä siteeraamaan. Näkisin mielelläni lavealti hänen tuotantoaan. Hänen nuorena kuolleen taiteilijaisänsä, Ahdin, tuotantoon tutustuin joskus Ateneumissa olleessa näyttelyssä. Kuutti Lavosen varhainen huoli oli, tulisiko hänestä isänsä veroinen. Kyllä hänestä tuli.