Onks tietoo

by a-kh

Scan

Äsken edesmennyt runoilija Ilpo Tiihonen oli mielenkiintoinen kirjoittaja. Erityisesti minua on kiinnostanut hänen runojensa metrinen rakenne.

Runo antaa anteeksi enemmän kuin proosa, jossa asiat on ajateltava loppuun. Nykyrunoudessa esiintyy paljon löysää kuvien vyöryttämistä ja epämääräistä tajunnanvirtaa, aivan kuin runo olisi sillä hyvä. Runoutena tarjotaan myös säkeiksi pätkittyä proosaa. Proosarunous taas on itsenäinen runouden ala.

Tiihosen osin mitallisen muodon pohjalta ponnistava ilmaisu on persoonallisella tavalla moderni. Hänen Kirkas ja Pimeä -runovihkosensa on Alkon tilaama haittavalistusjulkaisu vuodelta 1988. Alkoholin valmistamisella ja vähittäismyynnillä valtiolle rahaa tahkonnut Alko ei ollut kovin uskottava viinan kiroista varoittava instanssi, eikä Kirkas ja Pimeäkään, jonka oheinen runo pyrkii valistamisen sijasta ymmärtämään.

Likainen enkeli

Yön enkeli on jäänyt rappusille
reppu selässään
ja odottaa
ja likaisin kynsin kaivaa
hurmaavia korviaan

ja hänen mukanaan on lasti
ikuisesti kuumaa vettä
paljon hampaita ja jalkoja
ja pitkää piuhaa niille
joilla pääsi prakaamaan

ja niin käy tänä jouluyönä
pimeimpänä hetkenä –
pamahtavat auki
roskalaatikoiden kannet ammolleen
ja sata kaveria nousee
ilman papereita
suoraan taivaaseen.