a-kh

asiaa tai ei

Month: Touko, 2017

liikkeen suunta


Kun Mauno Koivistolta kysyttiin hänen kantaansa sosialismiin, hän sanoi olevansa bernsteiniläinen sosialisti ja totesi tätä löyhästi siteeraten, että tärkeämpää on liike kuin päämäärä.

Eduard Bernstein (1850-1932) oli saksalainen sosiaalidemokraatti, sosiaalidemokraattinen teoreetikko ja poliitikko, jota pidetään revisionismin isänä. Hänen mukaansa työväenliike tarvitsee lujat eettiset periaatteet eikä mitään utopistista kuvaa tulevaisuuden paratiisista, mistä syystä oikeiden periaatteiden ohjaama liike on tärkeämpi kuin jokin kuviteltu päämäärä.

Bernstein ei sinänsä halunnut hylätä sosialismia, vaan piti sitä eettisenä ihanteena, jolle oli löydettävissä filosofinen perustelu. Karl Marxin ja Friedrich Engelsin ns. tieteellisen sosialismin hän katsoi joutavan romukoppaan sen antamien epätosien ennustusten ja mielettömien toimintaohjeiden takia. Toisin kuin herrat olivat ennustaneet, ei työväestö kurjistunut, tuotanto vähentynyt eivätkä kapitalismin kuolinkouristukset alkaneet.

Meillä kansandemokraattisen liikkeen jäseniä, jotka eivät halunneet olla taistelevia kommunisteja, nimiteltiin taistolaisten taholta halveksivasti revareiksi ja reppareiksi.

Mainokset

manu

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto

(Kimmo Pyykkö 1982)

Urho Kekkonen oli presidenttinä oma lukunsa vallankäyttäjänä ja demokraattisen vallankäytön ylittäjänä. Mauno Koivisto raivasi kansakunnalle tien parlamentarismiin. Presidentin valtaoikeuksien vähennyttyä Matti Ahtisaari ja Tarja Halonen tuntuivat olevan vähän ymmällään. Sauli Niinistö herätti minussa aluksi huomiota pönöttävänä ja kulmiensa alta katsovana. Hänen olemuksessaan on mielestäni virkamiesmäistä jäykkyyttä, mutta  jämäkkyyttäkin ja valtiomiesmäistä viranhoidollista vakuuttavuutta.

Mauno Koivisto muistoissamme!

vappu on työläisten


Vappu on työläisten ja ylioppilaiden juhla ja poliitikkojen työpäivä. Vappuna on perinteisesti marssittu, mutta minä en ole marssinut Mäntymäelle enkä Senaatin- tai Hakaniemen torille. Ollessani politiikan työläisenä Helsingissä minut yleensä komennettiin puhumaan jonnekin huitsin nevadaan ay-väen yhteiseen vappujuhlaan, jonne isokenkäiset eivät vaivautuneet. Olin autottomana ihan omiani kaukaisiin taajamiin, jonne kerran päivässä bussi kulki. Tällaisia vappujuhlia järjestettiin pikkupaikkakunnilla, joissa nurkkakuntaiset vappumarssit olisivat herättäneet vain hilpeyttä kulmakunnan pikkuporvareissa.

Lapsena halusin mennä marssijonoon, mutta minua ei päästetty, sanottiin vain, että marssijat ovat kommunisteja. Minua ei haluttu päästää edes elokuviin työväentalolle, koska se oli kommunistien paikka, mutta siitä se yhteiskunnallinen valistuminen alkoi. Vasta kypsässä nuoruudessani aloin ymmärtää jotakin poliittisesta työväenliikkeestä, kommunismistakin.

Ennen pitkää vappukokoontumisia alkoivat harrastaa muutkin kuin työväenpuolueet. Kun Veikko Vennamolta tv-katsauksessa kysyttiin, marssivatko myös SMP:n jäsenet, vastasi hän, että me emme ole marssilaisia.

En ole vuosikausiin ollut mukana vappuriennoissa. Asenteissani edustan edelleen poliittista ja ammatillista työväenliikettä ja kuulun sosiaalidemokraattiseen sanomalehtimiesliittoon. Oli työväenliikkeessä toinenkin toimittajaliitto nimeltään Toimittajaliitto, mutta sen toimintaedellytykset hiipuivat Neuvostoliiton hiipumisen myötä.