polla hukassa, nestettä sukassa

by a-kh

p1090122
SDP:n puoluekokous oli ja meni. Kolmen ässän lehtimiehenä sain kutsun, mutta en nytkään mennyt kuulolle. Puolueväki on vaihtunut niin perusteellisesti, että tuttuja on hädin tuskin lehtineekereissäkään. Sitten Hämeenlinnan en ole kokouksiin osallistunut. Tuolloin puheenjohtajaksi valittu Jutta Urpilainen (41) halusi tehdä SDP:stä keskustapuolueen. Nyt hän kokee kasvaneensa presidentillisiin mittoihin, mutta tuskin kykenee haastamaan tasavallan presidentti Sauli Niinistön (68), joka on ilmaissut olevansa myös työväen presidentti.

Sanoisin, että SDP:llä on pallo hukassa ja nestettä sukassa. Epäilen, ettei puolueen loistava tulevaisuus ole edessäpäin. Menneisyydessä on uljuutta ja taistelutahtoa, mutta nyt, kun voitettavana ei ole mitään työväenpuolueelle ominaista ja hyvinvointikakkua leikataan paksuin siivuin, on oppositiopuolue SDP kuin maata ikävissään kuopiva vossikkahevonen Kuopion torin laidalla.

Puheenjohtajavaalin äänien hajottajaksi valittu Tytti Tuppurainen (40) ilmoitti olevansa tannerilainen sosiaalidemokraatti ja hyrisi vanhaa virttä puolueesta kaikkien ihmisten puolueena, mutta kun kaikki ihmiset eivät sosiaalidemokraattista puoluetta äänestä. Oikeistososiaalidemokraatti Väinö Tanner oli maannut haudassaan jo kymmenen vuotta Tytin syntyessä.

Varmaan hilpeyttä Timo Harakassa (45) itsessäänkin herätti hänen leimautumisensa ukkoutuneen puolueen nuorisoehdokkaaksi, mutta jonkun oli uhrauduttava. Sitä paitsi viisikymppisellä ei nykyään ala varhaisvanhuus, vaan toinen nuoruus. Taloussotkujen leimaama ja ay-gangsteriksikin mainittu, puheenjohtajuutensa uusinut Antti Rinne, on Harakan ikäinen nuori.

Varsinaisia nuorisopuolueita ovat Vihreät ja Vasemmistoliitto, mutta kokoomuskin kerää paljon nuorten ääniä.

Olen ollut huolissani työväenliikkeestä, mutta taitaa olla niin, että sitä ei juurikaan ole enää kuin palautuneena wrightiläiseseen henkeen. Sosialismista on turha puhua muuten kuin historiallisena kuriositeettina. Vasemmistolaisuutta ei ole pystytty vakuuttavasti uudelleen määrittelemään ja edistyksellisyys on minulle vieläkin kirosana. Ammattiyhdistysliikettä olen pitänyt SDP:n kovana ytimenä, mutta nyt siitä ytimestä on noussut persulaiseksi vääntäytynyt työministeri. Osa SDP:n kentästä pelkää, että puolueessa alkaa valtaa käyttää ay-siipi, mikä ei sovi näkemykseen kaikkien ihmisten puolueesta.

Arvelen, että vuonna 2019 ei pääministeri tule SDP:stä, mutta vaikka tulisikin, niin mikä muuttuisi?

Mainokset