Myrsky ja päivänpaiste

kekkonen3
Asiallisesti ottaen turhia kirjoja ilmestyy vuosittain. Tämän vuoden kirjallisiin turhakkeisiin kuuluu Maarit Tyrkön Presidentti ja toimittaja, jossa ei ole olennaisesti muuta uutta kuin Urho Kekkosen (s. 1900) ja Maarit Tyrkön (s. 1947) kirjeenvaihdosta irtoava anti, mikä ei ole paljon. Tosin Unto Hämäläinen pitää kirja-arviossaan henkilöiden välistä suhdetta liki vuosisadan rakkaustarinana, mutta itse kirja on kuitenkin eri asia.

Minusta kustantaja kerää kirjalla helppoa rahaa. Kirjanteon motiivi kirjoittaa presidentistä ihmisenä ei täyty. Kirja ei tuo olennaista lisää siihen, mitä hänestä jo tiedetään. Tekijä luettelee päiväkirjamerkinnöissään tunnollisesti presidentin kalastusmatkat, hiihtokilometrit, muut matkat ja arjen työt ja paljon muuta tarpeettomasti tekstimassaa paisuttavaa. Anita Hallamakin lennähtää satunnaisesti kuvioissa kuin musta lintu.

Yhdessä televisiohaastattelussa Maarit Tyrkkö sanoi, ettei kuulu Kekkosen naisiin, vaan oli ainoastaan tyttö ja ystävä. Hyvä niin, mutta hän on myös kertonut olleensa rakastunut nainen, jonka piti pimittää julkisuudelta tunteensa. Suhde kesti vuodesta 1976 vuoteen 1981.

Kekkonen toimitti toimittajan ”arkistoon” julkaistavaksi haluamaansa aineistoa, mikä tietysti leimaa kirjoittajan liki 600-sivuista paperijärkälettä. Kirja on leimallisesti toimite ja sen anti presidentistä yksityisenä ihmisenä vähäisempi kuin presidentistä poliitikkona.

Teoksen loppusivujen lähestyessä lähestyy myös presidentin sairaus, mutta siitäkään ei ilmene muuta kuin mikä jo tiedetään. Maarit Tyrkkö valaisi vanhenevan ja sairastuvan miehen iltaa, ja ihmissuhteen surulliseksi lopuksi mies ei enää tunne tyttöä.

(Kuvassa lakimies Urho Kekkonen kävelyllä Ateneumin kulmalla 30-luvun alulla.)

Mainokset