siellä ne ovat – antikvariaatit

1-P1090437
Käväisin antikvariaatti Syvän unen tilapäisessä myymälässä Helsingin Kampissa, jossa huomasin tänä vuonna ilmestyneen pokkaripainoksen Volter Kilven ”Alastalosta”. Otettuani kirjan puheeksi kertoi jokainen viidestä liikkeessä olleesta asiakkaasta ynnä kauppias Pertti Seppälä tietävänsä jonkun, joka on lukenut sen. Mietin, ostaisinko edulliseksi hinnoitellun kirjan ainakin kuriositeetiksi hyllyyni, mutta jätin aikeeni silleen.

Syvä uni lopetti toimintansa Fredrikinkadun kivijalassa ja siirtyi viime kesänä nettiin. Joulukuussa se toimii pop up -kauppana Helsingin Lasipalatsissa 7.12.–23.12. Koko talo menee kohta remonttiin, sillä siitä tehdään osa Amos Andersonin taidemuseota.

Lähimenneisyydessä olen ostanut kaikki antikvariaattikirjani internetin kautta, senkin takia, että olen asunut paikoissa, joista ei ole helposti antikvariaatteihin päässyt. Netistä saa kyllä kirjat hyvin, mutta varjopuolena on, että ostotilanteessa fyysinen kosketus kirjoihin puuttuu, puhumattakaan, että voisi jutustella kauppiaan kanssa. Antikvariaatin yhteyteen saattoi kehittyä jopa vapaamuotoinen keskustelupiiri, kuten Helsingin Kalliossa Kaarle Ervastin kaupan lauantaiseura tai Kuopiossa Vartiaisen Mikon jengi. Mikkokin käy nykyisin kauppaa netissä.

Ennen äskeistä poikkeamistani Helsingin-matkallani Syvään uneen olin viimeksi käynyt kirja-antikvariaatissa vieraillessani Seppo Hiltusen Sofiassa. Seppo valitti erinäisiä vaivojaan, joista sitten jokin johti hänen poistumiseensa sinne missä kirjoja ei osteta eikä myydä.

Kirjakauppias Seppälän mukaan kirjoja vielä liikkuu antikvariaattien tarpeisiin. Itse asiassa varsinaisissa kirjakaupoissa on hänen mielestään huonommat valikoimat kuin antikvariaateissa, uutuuskirjoja lukuun ottamatta. Tilapäistä liikepaikkaansa hän pitää hyvänä ja kertoo väkeä käyvän iltapäivisin ruuhkaksi asti.

Mainokset