a-kh

asiaa tai ei

Month: elokuu, 2015

kollektiiviseen tunneorgiaan

Radar
Olen itse tykönäni ajatellut sosiaalisen median osaa maailmankuvan vääristäjänä, kärjistäjänä ja joukkohysterian lietsojana. Toimittaja Sanna Ukkola sanoo hyvin, kun hän tänäisellä ylen sivulla toteaa, että sosiaalisessa mediassa kaikkien on helppo osallistua kollektiiviseen tunnerorgiaan: tärkeää on löytää syyllinen, johon oman oikeamielisen raivonsa voi kohdistaa ja tuntea moraalista ylemmyydentunnetta.

Siteeraan osia hänen kirjoituksestaan siltään:

”Sosiaalinen media on luonut hirviön: sokean närkästyksen vallassa olevan aatteellisen kuplan tai kuplia, joiden sisällä väärinajattelijoita vainotaan, ihmisiä leimataan ja FB-tykkäyksiä kyylätään. Omassa kuplassa paranoia lisääntyy ja samanmieliset lietsovat toisensa puolihysteeriseen tilaan. Kuplat eivät koskaan kohtaa ja niin maailmankuvista tulee lukkiutuneita, oman oikeassa olemisen tunne korostuu ja meistä tulee aiempaa kapeakatseisempia. Tätä kutsutaan vahvistusharhaksi: ihmiset etsiytyvät omaa maailmankuvaa vahvistavan tiedon pariin.

Lopulta netin raivoisa liikehdintä valuu kaduille: linja-auto ajaa pyöräilijöiden muistokulkueen päälle, Alexander Stubb halutaan tappaa Facebookin viharyhmässä ja hänen kotinsa ikkunoita ammutaan, mielenosoitus (toimeentulo)leikkauksia vastaan kärjistyy poliisin ja anarkistien yhteenottoon.”

Mainokset

sivistys mitataan

1-IMG_0508
Vanhan sanonnan mukaan yhteiskunnan sivistys mitataan sillä, kuinka hyvin se hoitaa vähäosaisimmat. Tämänkin sanonnan muistaen minua ihmetyttää, että ns. yhteiskuntasopimusta masinoivat uhkaavat vähävaraisten eläkeläisten toimeentuloa heikentämisellä, jos toivottua sopimusta ei synny. Kun puhutaan, että eläkeläiset kärsivät eniten, puhutaan suuresta joukosta erilaisen toimeentulon omaavia ihmisiä. On eläkeläisiä, joille etuuksien rahallinen pieneneminen ja elinkustannusten nouseminen ei käytännössä merkitse mitään, mutta on myös suuri joukko niitä, jotka joutuvat elämään toimeentulon rajamailla ainoana hätävaranaan sosiaalitoimiston toimeentuloluukku.

Johonkin on raja vedettävä. Köyhät eivät voi eikä heidän tarvitse osallistua valtion syömäköyhyydestä ja rakennetyöttömyydestä nostamiseen. Minimieläkettä saavien eläkeläisten asumistuen heikentäminen muuttamalla se yleiseksi asumistueksi olisi todella tylyä, kun tiedetään yleisen kustannustason nousevan rankasti ilman jotain yhteiskuntasopimustakin. Kiinteistöliiton mukaan vuokra-asujien asumismenot kasvavat noin 3 prosenttia vuodessa vuoteen 2019 mennessä, mistä eläkeläisten mahdollinen nettotulo kattaa vain noin puolet. Asumismenojen nousupaine johtuu pääosin kiinteistö- ja energiaveron korotuksista. Eläkkeensaajien keskusliiton laskelman mukaan eläkeläisen asumistuen heikentämisen keskimääräinen vaikutus tuen saajille olisi 43 euroa kuukaudessa, mutta suurelle osalle leikkauksen vaikutukset olisivat suuremmat. Eläkken määrästä riippuen noin 47 000 tuen saajaa menettäisi 100-200 euroa ja noin 40 000 ihmistä 50-100 euroa kuukaudessa eläketulostaan.

Työelämästä poistuneen vähävaraisen kansanosan pitäminen heittopussina valtion ja työmarkkinajärjestöjen välisessä skismassa on todella törkeää.

elämä hyvä

1-10_21_2011_21_26_18
Edellisen laman aikana kutsuttiin filosofeja hätiin kertomaan hyvästä elämästä ja niin näkyy tapahtuvan nytkin, ja vieläpä samat filosofit ovat meitä jällen ohjeistamassa. Ensin oli Yle ykkösen verkkosivulla Timo Airaksinen ja nyt Ilkka Niiniluoto, jolta olen tenttinyt kaksi tieteen filosofian oppikirjaa. Hauskaa asiassa on, että kun Niiniluoto sanoo, ettei pidä onnellisuusoppaista eikä elämäntaitokonsulteista, hän kuitenkin konsultoi ja on kirjoittanut onnellisuusoppaan Hyvän elämän filosofiaa (SKS 24.6.2015), jossa kertoo aina vierastaneensa onnessa piehtaroimisen ideaa ja arvelee, että työ ja muiden hyväksi toimiminen ovatkin ehkä elämän tarkoitus. Jos joku haluaa vakuuttua lisää asiasta tai epäillä sitä, hankkikoon kirjan.

kuka pudotti pommit?

hiroshima
Ylen ykkönen kertoi tämänaamuisissa radiouutisissaan, paljonko aikaa on kulunut ydinpommin pudottamisesta Nagasakiin, mutta kertomatta jäi, että Pohjois-Amerikan Yhdysvallat oli massamurhan takana täällä, kuten Hiroshimassakin. Sittemmin USA on harjoittanut joukkoteurastusta muunlaisin keinoin. Minuun istuneen historiankäsityksen mukaan Japani oli jo de facto hävinnyt sodan ja Yhdysvalloilla oli kiire ennen Japanin virallista antautumista päästä kokeilemaan käytännössä uutta asettaan.

Toinen aktiivisesti vaiettu asia on Saksassa pommituksilla aikaansaadut tulimyrskyt, joilla esimerkiksi Dresden, jossa oli enimmältään siviilejä, tuhottiin perusteellisesti Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien ja Britannian kuninkaallisten ilmavoimien toimesta toisen maailmansodan lopulla 13.–15. helmikuuta 1945. Arviot kuolleista liikkuvat 25 000-40 000 välillä. Tulimyrskyllä, joka synnyttää samanlaisen sienipilven kuin ydinpommi, tuhottiin muitakin kaupunkeja, mutta erittäin häpeälliseltä ja vastenmieliseltä tuntuu Dresdenin siviiliväestön tappaminen ja kaupungin kulttuuriarvojen tuhoaminen. Sodan lopputuloksen kannalta pommitus oli tarpeeton, mutta pitihän brittienkin päästä näyttämään paha luontonsa.

Kuva on Hiroshimasta

isänmaan etu

1-10_21_2011_21_25_03
Filosofiaa harrastaneena minua kummastuttaa tämä yhteiskuntasopimuksesta puhuminen, sillä Suomessahan on voimassa yhteiskuntasopimus, jonka puitteissa valtio pyrkii selviytymään näköpiirissä olevista taloudellisista ongelmista. Sanasta on nyt pyritty tekemään jonkinlainen mantra, kiertoilmaisu kirosanoiksi muuttuneille tulo- ja kolmikantasopimukselle.

Pääministerin mukaan kaikkien tuloista leikataan ja kaikki joutuvat nöyrtymään, jollei yhteiskuntasopimus toteudu. Saanen arvella, että tämä väärällä nimellä lentelevä haamu ei viime kädessä tarkoita muuta kuin kuin TUPOa.

Erityiseksi pelotteeksi on nostettu eläkkeiden leikkaaminen. Niitä voi toki leikata, mutta keiltä ja miten. Kolme suomalaista pörssijohtajaa muutti eläkkeelle Portugaliin pelätessään putoavansa eläkeverokuoppaan. He ovat vain pieni esimerkki suomalaisesta venepakolaisuudesta. Pääministeri Juha Sipilän toitottama isänmaan etu ei koske heitä eikä heidän kaltaisiaan, vaan muita eläkeläisiä, pieni- ja keskituloisia työntekijöitä ja pienyrittäjiä.

Filosofi Timo Airaksinen lausui Television Päivän kasvo ohjelmassa väistämättömän totuuden todetessaan, että elinkustannusten leikkaamisessa häviävät vähiten ne, jotka pystyvät parhaiten puolustamaan etujaan.