a-kh

asiaa tai ei

Month: huhtikuu, 2015

nokittelua

1-IMG_8976
Vaalit on käyty. Presidentin mielestä tulos oli oikea, vaikka monien mielestä kansa äänesti jälleen väärin. SDP voitti vaalit saamalla kaikkien aikojen huonoimman vaalituloksen.

Kun Jutta Urpilainen valittiin ensimmäistä kertaa SDP:n puheenjohtajaksi (koska oli valittava nuori nainen), hän kiitospuheessaan ilmoitti puolueen linjaksi keskustalaisuuden. En tiedä, keiden asialla JU oli ja kuka oli hänen puheensa kirjoittanut, mutta kyllähän se monissa kokousedustajissa hilpeyttä herätti.

Puheenjohtaja Antti Rinne on kertonut, että hänen suuntansa ei ole Jutta Urpilaisen linja, mutta minulle ei ole hänen suuntansa selvinnyt. Sitä paitsi puolue on kollektiivipersoona eikä yksi henkilö, jos kohta hyvällä johtajalla on vaikutusvaltaa. Rinne ei vaikuta vahvalta johtajalta, jos johtajalta ollenkaan. Pontevuutta hänellä kyllä on. Tärkeä ministerinpalli ja puolueen puheenjohtajuus yhdistelmävirkana ei demareilla tunnu toimivan kunnolla. Myös Jutta Urpilaisen ministerikautena puheenjohtajuus kärsi. Periaatteellinen kantani on, että puheenjohtaja valitaan johtamaan puoluetta, ei ministeriötä.

Puheenjohtaja Rinne möhli raskaasti sanoessaan slovakialaiskollegalleen Jutta Urpilaisen aloittaneen kampanjan päästäkseen takaisin puolueen puheenjohtajaksi. Hän varmaan kuvitteli vinoilevansa luottamuksellisesti.

SDP:n osa ei ole nyt hyvä. Se on pakotettu purkamaan hyvinvointiyhteiskuntaa, jota on ollut muun työväenliikkeen kanssa vaikeinakin aikoina rakentamassa. Hallitustunnustelija Juha Sipilän vaatima ja presidentti Sauli Niinistön kannattama yhteiskuntasopimus ei puolueelle hyvää lupaa.

Kiintoisaa on havaita kokoomuslaisella presidentillä olevan halua tulla tontiltaan sisäpolitiikan kentälle. Hän on jo julkisesti tarjoutunut avuksi Sipilälle Tuntemattoman Antero Rokkaa kainosti siteeraten. Olisiko tässä paikallaan todeta, että suutari pysyköön lestissään.

Esko-Juhani Tennilä kehottaa vasemmistoa kaivamaan punaliput esille. Ainakin SDP on ilmoittanut työväentalojen siirtyneen internettiin. Epäilen, että se ei ole ainakaan lisännyt puoluejohdon kosketusta kenttäväkeen. Entä jos kepu ilmoittaisi jäsenistölleen siirtäneensä tupaillat samaan paikkaan? Olisiko menestys taattu?

Mainokset

kadonneitten juurien metsästys

1-P1090068
Kansakuntakin tarvitsee oppositionsa. Kolmekymmentä prosenttia Suomen äänioikeutetuista jätti äänestämättä, mikä on hyvä luku.

Vuoden yksitoista vaalit olivat protestivaalit, mutta protesti näyttää muuttuneen persujen kannatuksessa vakiintuneisuudeksi, joskaan en vielä kaksienkaan vaalien jälkeen rohkenisi uskoa Perussuomalaisten pysyvän suurten puolueiden joukossa, mutta saatan olla väärässä.

Ennen niin suuri ja kaunis SDP sai vuoden yksitoista vaaleissa kaikkien aikojen huonoimman tuloksen ja nyt vielä huonomman. Puheenjohtajankaan vaihtaminen ei estänyt puolueen valumista lähemmäksi keskisuuria puolueita.

Yhteiskunnalliselle muutokselle ei aina voi mitään. Siinä on tiettyä determinismiä. Mitään ei tapahdu syyttä, ei persujen kukoistus eikä demareiden kuihtumus.

Vihreät oli vaalivoittaja ainakin sikäli, että sen kannatus palautui sen historian ylimmälle tasolle. Porukka myös nuortui, mihin Ylen politiikan toimittaja Pekka Ervasti totesi jotenkin siihen tapaan, että Koijärven veteraanit tarvitsevatkin jo veteraanikuntoutusta.

Vasemmistoliiton paikkamäärä pieneni ja luulen, että vanheneva duunariporukka on siirtynyt ja siirtymässä kannattamaan persujen ”kansanliikettä, sillä puolue on ruvennut kalastelemaan samoilla vesillä vihreiden kanssa. Puolueella on kaksi erinomaisen tehokasta naista: Anna Kontula ja Silvia Modig.

SDP saattaa puoluekokouksissaan olla toveripuolue, mutta onko se sitä valtakunnanpolitiikassa? Jutta Urpilainen julisti SDP:n liberaalipuolueeksi ottaessaan puolueen puheenjohtajuuden vastaan. Tuoreempia määritelmiä en muista. Erkki Tuomioja on varoitellut vastakkainasettelusta ihan kuin työn ja pääoman välinen antagonismi olisi poistunut.

SDP:n puoluesihteerin mielestä puolueen aleneva kannatus johtuu ihmisten pahoinvoinnista. On peräti merkillistä, ettei pahoinvointi muutu puolueen nouseviksi kannatusluvuiksi. Kun pj. Antti Rinne esittää, että SDP:n pitäisi palata juurilleen, seuraa siitä, että puolue on juureton. Alkakoon siis kadonneitten juurten metsästys.

Kokoomus on SDP:tä enemmän luokkapuolue. Etujärjestöpuolueita ovat maalaisliitto-keskustapuolue ja takiaispuolue RKP. Vasemmistoliitto hämää nimellään. Juha Sipilä on poliittisesti edelleen tabula rasa.

kansanvallan kynnyksellä

1-P1090047

Monet eduskuntavaaliehdokkaat jäävät rannalle. On syitä äänestää ja olla äänestämättä. Änestäminen ei ole velvollisuus vaan oikeus. On harvoja maita, joissa äänestysprosentti on noin 100, kuten entisessä Neuvostoliitossa, nykyisessä Pohjois-Koreassa ja ehkä Kiinassa. Myös äänestämättä jättäminen on puheenvuoro puoluevallan kykyyn hoitaa maan asioita.

Perustuslain kohta, jonka mukaan kansanedustaja on vastuussa päätöksistään vain valitsijoilleen, on pelkkä korulause. Kansanvallan käytäntö ja teoria ovat eri asioita demokratiassakin.

Onko vaaliuurna pian kansanvallan tuhkauurna?

Nykypäivänä myös rikoksesta tuomittu voi äänestää ja asettua ehdolle valtiollisissa sekä kunnallisissa vaaleissa, sillä kansalaisluottamuksen menetys on poistettu aikapäiviä sitten rikoslaista. Nyt on puolueiden tehtävänä päättää mahdollisten ehdokkaittensa kansalaiskunnosta muun soveliaisuuden ohessa.

Suurin osa suomalaisista ei kuulu mihinkään puolueeseen, mutta heidän on äänestettävä puolueiden asettamia ehdokkaita ja sitä myöten puoluetta, jos äänestää aikovat.

En pidä ehdokaskarnevalismista enkä typerästä mainostelusta.

Jos demokratia on huonoista vaihtoehdoista paras, tyytykäämme iloiten siihen.