a-kh

asiaa tai ei

Month: maaliskuu, 2015

tsiigaamaan tylsempääkin työtä

1-karhu

Maisterijätkä Timo Soinin toiveissa on, että eduskuntavaalien jälkeen Perussuomalaiset menee hallitukseen kääntämään Suomen suunnan. Kysyn vain, mihin suuntaan ja millä lihaksilla? Muistanpa, kun SMP:n Urpo Leppänen sanoi poistavansa maastamme työttömyyden kahdessa kuukaudessa. Kun puolue turmiokseen pääsi hallitukseen, tuli pian pää vetävän Urpon käteen.

Siitä olen Soinin kanssa samaa mieltä, että kerran neljäänkymmeneen vuoteen voisi olla sellainenkin aika, että RKP on oppositiossa. Se saattaisi, kuten Soini toteaa, selventää puolueen linjaa, kun se olisi puolueena puolueiden joukossa eikä osa valtionhallintoa.

RKP on kummallinen kiintiöhörhö. Urho Kekkonen on kuollut ja Neuvostoliitto kuopattu ja Suomi ymmärretään pohjoismaihin kuuluvaksi ilman kielipuolue RKP:täkin, Kokoomuksen apupuoluetta ja etäispäätettä. Vastikään eduskunta äänesti koulujen pakkoruotsin puolesta, mutta toivottavasti se ei merkinnyt sitä, että RKP:llä on vastaisuudessakin kiintiöpaikka maamme hallituksissa.

En mainosta sosiaalidemokraattista puoluetta, kun kehun Liisa Jaakonsaaren blogikommenttia Björn Wahlroosin tv-haastattelusta, jossa pankkiiritohtori leukavasti sanoi, että työttömän kannattaisi jättää kaljatuoppi tiskille ja mennä vähän tsiigaamaan tylsempääkin työtä. Liisa Jaakonsaari huomautti, että hän viimeksi vaalikentillä ollessaan tapasi työttömiä insinöörejä, diplomi-insöörejä ja työttömiä eri alojen tohtoreita, jotka eivät olleet tuoppi-ihmisiä.

”Erityisen tuskallista oli kuunnella parikin tutkintoa suorittaneita nuoria, jotka yli kolmikymppisinä olivat loputtomalta tuntuvassa (työ)harjoittelukierteessä. En kehtaisi heille kasvotusten sanoa, että jätä tuoppi ottamatta ja mene töihin.”

Mainokset

usko ainoastaan

1-IMG_8642

Ent. Helsingin yliopiston Teologisen tiedekunnan Uuden testamentin eksegetiikan professori Heikki Räisänen kohautti kotoista kristikuntaamme kyseenalaistamalla 1970-luvun alulla UT:n ihmekertomusten paikkansapitävyyden sekä Jeesuksen neitseestäsyntymisen, ylösnousemuksen ja toisen tulemisen ja vähän muutakin.

Raamatuntulkinnan mukaan epäusko on syntiä, epäilys ei. Tuomaskin epäili. Räisänen on pitänyt pappeutensa ja hoitelee kirkollisia toimituksia, kuten aikoinaan pappeudesta luopunut Terho Pursiainenkin, joka halusi itselleen uuden pappisvihkimyksen. Muutamia vuosia sitten Saarijärven kirkossa pitämässään saarnassa Pursiainen sanoi, ettei usko kenenkään saavan iankaikkisuuspisteitä siitä, että kykenee uskomaan erityisen merkillisiä kertomuksia. Hän kysyi, onko uskominen uskomista Jumalan olemassaoloon ja vastasi, ettei kristillisen uskon ydin ole minkään asian, ei edes Jumalan olemassaolon totena pitämistä.

Jätän asian pohdittavaksi.

Evankelisen, kaiken armoa tähdentävän herätyssuunnan opetuksen mukaan ihminen ei pysty itse edes uskomaan, vaan Kristus hänessä uskoo.

Pastori Antti Kylliäisen erään perusväittämän mukaan ihmisen ei tarvitse tehdä pelastuakseen muuta kuin kuolla. ”Kaikki pääsevät taivaaseen”, mitä se sitten onkaan.

USA:n episkopaalisen kirkon Newarkin hiippakunnan emerituspiispa John Shelby Spong on kirjoittanut kiintoisan kirjan nimellä Miksi kristinuskon tulee muuttua tai kuolla. Siinä hän antaa kyytiä useimmille kristinuskon opeille ja käytänteille ja esittelee ei-teistisen uskonkäsityksensä. Spongin jumalan nimi on Olemisen Perusta, jota hänen mukaansa tullaan palvelemaan erillään kaikenlaisista uskonnollisista ajatusjärjestelmistä. Takavuosina Kuopion piispa Vilho Riekkinen toi Spongin, jota luonnehti hyväksi kaverikseen, Kuopioon luennoimaan ”uskostaan”. Monet katsovat Spongin julistavan Spinozan panteismia, minäkin.

Heikki Räisänen lanseerasi Vartija-lehdessä, jonka päätoimittajana oli, käsitteen kulttuurikristitty kuvaamaan itseään ja yleensä ihmistä, joka tiedostaa juuriensa olevan kristinuskossa ja suhtautuu siihen myönteisesti, vaikkei uskokaan moniin sen sisältämiin asioihin.

Kirjoitus on julkaistu kommenttina Kivaniemi blues -blogissa.